Erittäin Hyvä Amos ja Erittäin Ihana Merri

Talvimyrskyä uhmaten ajoin tyttöjen kanssa sunnuntaina Jyväskylään koiranäyttelyyn. Näyttelystä nyt ei mitään sen kummempaa menestystä tullut, Amos ei ollut tuomari Irina Poletaevan tyyppiä. Tuloksena oli EH/2. Tuomari piti huomattavasti raskaammista koirista ja itse kyllä toivon hartaasti että Amokselle ei kehity yhtään enempää eturintaa, kuten tuomari toivoi. Arvostelu löytyy täältä. Amoksesta parasta näyttelyssä oli kaikki ihanat nartut, joita se liehitteli antaumuksella. Valitettavasti Amoksen charmi ei oikein purrut…

Päivän paras anti oli Merrin tapaaminen! Hanna ja Siiri ottivat Merrikän mukaan mummilaan ja kävimme näyttelyn jälkeen pikku-ukkelia tapaamassa. Merri on reipas ja suloinen, kuten ennenkin! Kotimatkalla harmittelimme kun emme tajunneet ottaa kameraa mukaan, olisi ollut kiva ottaa Merristä vähän tuoreita kuvia. Merri on kropaltaan sellainen pienois-Amos, myös jotkut eleet ja ilmeet olivat aivan isältä peräisin olevia. Oli kiva myös huomata, että vaikka Merrin kanssa riehuttiin ja leikittiin vetoleikkejä, osasi se vetäytyä myös omiin oloihinsa pötköttelemään halutessaan.

Kotimatka olikin sitten aika eksoottinen, lunta tuli ihan kiitettävästi 🙂

Kokosakkiyheskoos

Amos kotiutui eilen Rikkalta, kiitokset vielä kerran hoidosta! Hauskaa oli ollut ja Emmankin sydän oli sulanut Amokselle. Voin kuvitella että vauhtia on ollut kun Kiukku ja Amos on sprinttailleet pitkin pihaa 🙂

Maanantaina Mangon oli tarkoitus olla houkutuslintusena erään uroksen spermatutkimuksessa, mutta sepä ei ollutkaan niin helposti tehty kuin sanottu. Vaikka verta vielä koirasta tulikin oli uros sen verran herrasmies että ei vastahankaisesta morsmaikusta innostunut niin paljoa että ”homma olisi saatu putkeen” ….Samalla reissulla päätettiin kuitenkin sitten pistää Mango pöydälle ja tutkia vähän tätä pitkäksi venähtänyttä vuotoa. Menossa oli tällöin 21 päivä ja edelleen ihan reilua juoksuvuotoa tuli. Märkäkohtua ei ollut, mutta mahdollisesti jotain häikkää kuitenkin siellä kohdun limakalvoilla ja niinpä aloitettiin sitten Mangolle antibiootit. Onneksi se Jyväskylään ilmoittaminen meni pieleen, nythän sinne ei kuitenkaan oltaisi Mangon kanssa päästy. Nyt vuoto on loppunut joten eiköhän tämä tästä.

Haminassa alkaa olla kohta melkoinen kuhina.  Amoksen ja Helmin suurperhe on nyt kaksiviikkoisia ja kohtahan nuo saavat jo jalat alleen. Kauheasti tekisi mieli mennä katsomaan, mutta odotellaan nyt vielä vähän 🙂 Sunnuntaina sitten Amoksen kanssa Jyväskylään näyttelyyn, pitäkäähän peukkuja pystyssä 🙂

Mölytoosa

Kävin aamulla hakemaan Mangon kotiin Haminasta ja taisi reissulle tulla vähän hintaa. Tolppa nimittäin räpsähti Luumäen kohdalla ja perästä varmaankin kuuluu….Hiivatin kaasujalka! Voisko joku kertoa sille että nopeusrajoituksia pitäisi noudattaa?

No, Mango tuli siis kotiin. Vaikka päiviä on jo 20 on vuotoa edelleen ja pienen pojan pää on aivan sekaisin. Mitään riskejä ei nyt oteta ja tänään Katriina ja Greta menevät Amoksen kanssa mummin tyhjään kämppään yöksi. Mummi asuu kuitenkin kerrostalossa, eikä Amosta voi sinne jättää yksin maanantaina kun tytöillä taas koulu jatkuu. Näin ollen huomenna on sitten Amoksen vuoro lähteä taas lomailemaan. Tyttöseura on taattua, Amos pääsee Riikan luokse Emman ja Kiukun kaveriksi. Jospa tää tilanne jo parin päivän päästä olisi hellittänyt….

Juoksun jatkumisella on kyllä tällä kertaa yksi hyväkin puoli: Mango menee alkuviikosta houkutuskoiraksi urokselle, jolta otetaan siemennestenäyte 🙂

Matkaraportti Englannin reissusta

Keskiviikkona aamulla nakattiin Amos ensin Katrille hoitoon pariksi päiväksi ja jatkettiin Katriinan kanssa Haminan kautta Helsinki-Vantaalle. Blue1 lensi meidät turvallisesti Heathrowlle josta kassien ja nyssyköiden kanssa kelkottiin itsemme metrolla Katin työpaikalle.  Lisää metroilua ja illan suussa oltiin Loughtonissa Katilla. Englannissa vietetään 5.11 bonfire-päivää ja niinpä mekin paukuttelimme illalla raketteja taivaalle Katin ja Andyn puutarhasta.

Torstaina lähdettiin keskustaan shoppailemaan ja tulihan siellä joitain julkkiksiakin vastaan. George Clooney jakoi nimmareita:

ja tapasin myös lempparimaalarini Vincentin:

Ai pahus, Vincenthän onkin jo aikaa sitten kuollut ja kuopattu…

Iltapäivällä joukkoomme liittyivät Illa ja Maggie jotka olivat tulleet Volvolla Saksasta.

Ilta sujui Katriinalta Maggien kanssa harjoitellen, olihan hänen tarkoitus esittää Maggie lauantaina näyttelyssä. Ongelmia tuotti Maggien taipumus käydä istumaan aina kun sen pehvaan tai häntään koskettiin.

In the afternoon Illa and Maggie joined us and Katriina practiced handling Maggie in the evening.

Perjantaina lähdettiin sitten kolmen naisen ja yhden narttukoiran porukalla Volvolla kohti Oxfordia. Siellä kävimme Sara Nixonin kotona. Sara kasvattaa parsoneita kennelnimellä Gonetoground. Kuvassa Sara kotona olevien koiriensa Trouble, Millie ja Present kanssa.

On Friday we visited Sara Nixon (kennel Gonetoground) and Gordon in Oxford. Thank you, Sara, for inviting us to your home.

Tässä kuvassa Illa, Sara, Saran miesystävä Gordon sekä minä.

Tässä vielä suloinen Millie. Here still sweet Millie.

Oxfordista matka taittui maaseutureittiä pitkin Worcestiin. Lopulta kaiken gps-hässäkän jälkeen löysimmekin hotellimme joka oli aivan katedraalin vieressä. Kaupunki oli todella kaunis, niinkuin Oxfordikin. Harmi että meillä ei ollut aikaa tutustua niihin enemmän.

After a drive through the countryside we finally found our hotel in Worcester. The gps was unfortunately not very helpfull…Worcester looked like a beautiful city, as did Oxford. It was a pity we did not have time to get to know these cities better.

Lauantai aamuna sitten uuden gps-seikkailun jälkeen löysimme Littlewothiin Norton Parish Halliin jossa parsonien Championship show järjestettiin. Näyttelyjärjestelyt poikkesivat suuresti suomalaisista siinä, että itse näyttelyhallissa jossa kehä oli, oli kerrallaan vain ne koirat jotka kilpailivat kyseisessä luokassa. Muut koirat odottivat autoissa tai odotushuoneessa jonne sai pystyttää oman häkkinsä. Tällä järjestelyllä itse näyttelykehä oli todella hiljainen, mutta toisaalta koiria esittävien oli hankala seurata kehien kulkua ja koirien arvostelua.

Tuomarina oli Kevin Moore (kennel Moonreapers) joka sai näyttelyä seuranneilta suurta kritiikkiä tavastaan käsitellä koiria. Enpä ole itsekään nähnyt vielä yhtä kovakouraista tuomaria…en yhtään ihmettele että yksi uros nappasikin tuomaria kädestä.Erityisesti uroksia käsiteltiin kovalla kädellä, narttuja hieman pehmeämmin.  Monet koirat suorastaan pelkäsivät tuomaria.

Kuvia koirista löytyy täältä: Championship Show 2008

Katriina esitti Maggien aivan mallikelpoisesti, vaikka ei voinut sen häntään koskeakaan. Tuloksena oli Limit-luokan 4. eli Reserve-tila. Luokista valitaan kolme parasta, jotka saavat oikeuden Cruftiin sekä varakoira. Laatuarvostelua tai kirjallista arviota koirasta ei ole, vaan koirat yksilöarvioinnin jälkeen laitetaan järjestykseen ja tuomari saneli sanelukoneeseen kolmen ensimmäisen arvostelut. Yleensä kuulemma sanellaan vain voittajan arvostelu.

Limit-luokan narttuja, Maggie ja Katriina keskellä. Limit bitches, Maggie in the middle.

Maggie pöydällä odottamassa tuomaria. Maggie at the table waiting for the judge.

Tässä Katriina asettelee juuri Maggietä seisomaan, mutta se häntä…

Parhaaksi nartuksi ja ropiksi valittiin kaunis open-luokan narttu Alcroft Tribute to Riplington. Pidin nartusta kovin, se esitettiin  hyvässä kunnossa ja oli hyvin tasapainoinen niin seisoessa kuin liikkeessäkin.

Vara BIS-koira oli näyttelyn toiseksi paras narttu Olliebark That’s My Girl. Paras narttu-kehään pääsi jokaisen luokan voittanut narttu ja tämä narttu pääsi Paras narttu kehään kun saman luokan voittanut narttu oli ensin valittu parhaaksi…onko sekavaa? Kyllä siihen ideaan sisään pääsi kun tarkkaan seurasi 🙂 Tässä valitaan näyttelyn vara-Bis, joka siis oikealla oleva narttu. Vasemmalla puolella ollut paras uros Bradpole Blanc de Blancs. Uros ei ollut minun makuuni, se oli hyvin isopäinen ja etupainoisen oloinen. Ihan kun sen takapää olisi ollut eri koirasta…

Tässä vielä paras uros. Tuomarin makuun tuntui muutenkin olevan hyvin raskasrakenteiset urokset.

Näyttelypäivä oli rankka mutta ihanaa. Oli antoisaa keskustella useiden vanhojen pitkänlinjan kasvattajien kanssa, kuten Ruth Hussey Wilford (kennel Clystlands) ja Anne Milne (kennel Glenholm).  Muutaman sanan vaihdoin myös Vera Harcourt-Morrisin (kennel Lenacourt) kanssa.  Lounaalla kävimme näyttelyn lounastauon aikana ja mukana samassa pöydässä olivat muun muassa Alan ja Gwen Small (kennel Bethane). Ihana reissu siis 🙂 ps. Sain myös vaadittavat kaksi suosittelijaa ja jätin hakemuksen Parson Russell Terrier Club UK:n jäseneksi.

Amoksesta isä!

Amoksen jälkeläismäärä pompsahti kerralla ylöspäin kun Helmi (Gwragged Annwn Jadis The Witch) pyöräytti mahtavat 7 pentua tänä aamuna. Amos lähettää rakastavat terveiset Haminan suuntaan! Pennut syntyivät Piristeen kenneliin, kuvia vauvoista täällä: Piristeen penteleet.