Monthly Archives: heinäkuu 2008

Amoksen uimakoulu

Uimakoulu alkaa tietenkin siitä, että mennään sopivalle rannalle. Yleensä sopivat (lue: hiljaiset, ei auringonottajia) koirarannat ovat aika hankalankin tien takana.

.

Tulkaa jo!

Rannalla on hyvä ensin haistaa vettä, onko se sopivan lämpöistä?

vesi on sopivaksi todettu, uimakoulu alkaa!

Ensin koitetaan tassulla vettä, sitä voi myös vähän läiskyttää.

Myös naaman voi työntää veteen, se on ihan turvallista!

Sen jälkeen voi lähteä kahlailemaan rannan tuntumassa.

Kun kahlaaminen sujuu hyvin voi kokeilla uida tassupohjaa.

Kun tunnet olosi turvalliseksi voit lähteä jo kokeilemaan pientä uimalenkkiä!

Jatkokurssilla harjoitellaan sitten hyppyjä!

Mainokset

Kuin kaksi marjaa, osa 2

Merri, hobitti

ex-Fanta eli Merri

Valvottu tapaamisoikeus

No, työ varmaan kaikki jo kuulittekin jot miten petollinen mies miulla oikein on! Niin vaan läks jonkun mansesterilaisen hempukan perrään ja ois jättänt miut ihan issekseen näien pentuloien kanssa. Kassokaa miten komia mies!

Kylhän tuo varmasti kelpaa muillekkii ja niin miun sit piti vähän pohtii tätä meiän suhetta et onks siinä jotain pieles kun tuolviisiin pitää riiuulle lähteä. Ehkä mie oon olt vähän kiree täs viime aikoina enkä oo sen antant ollenkaan tutustuu näihin pentuloisiin.

No, eilen mie sit aattelin jot jos sen nyt antais niitä vähän nuuskia niin jos se sit pysyis tääl kotosal.

Mie sanoin sille jot käy tälleen pitkälleis, mut se luul jot sen pitäis kans imettää, hih 🙂

Ai niin, tuolle emännälle mie sit kans sanoin, jot voisko tuota miestä vähän siistiä kun se on niin mahottomas kesäkarvas.

Vähän se vaan jouti noita töyhtöjä nyhtään, ois ny kyl saanu vähän siistimmäks sen ottaa!

Mut kait se sit autto ku mie olin sille vähän kiltimpi, eilen se jahtas vaan oravaa eikä haikaillu enää muien naisten perään.

Et tälviisiin tääl meil mennää.

terkuin

Mango

Amoksen putkareissu

No niin, milloinkaan ei pitäisi sanoa huonoja asioita ja jättää koputtamatta puuta. Juuri kun olin sanonut Fantan tulevalle perheelle, että pihamme ei ole ihan parsoninpitävä, mutta kumpikaan ei ole ikinä pihasta lähtenyt, päätti Amos testata miten mulle saadaan aikaan paniikkihäiriö. Olimme pennunkatsojien kanssa kaupungilla ja koirat jäivät kotiin. Jussi oli ollut koirien kanssa pihassa ja lukenut dekkaria ja yhtäkkiä todennut että Amosta ei ole vähään aikaan näkynyt. No, karannuthan se oli! Voi olla, että pihassa käyneen juoksuisen tytön viestit olivat Amokselle liikaa ja se päättikin lähteä etsimään neitoa kaupungilta. Onneksi ystävällinen ihminen oli ottanut Amoksen kiinni 300m kotoamme ja toimittanut sen poliisiasemalle joka on 150m kotoamme. Sieltä koira oli jo ehditty toimittamaan löytöeläinkotiin, joka onkin sitten Nuijamaalla, 25km kotoamme. Puolentoista tunnin seikkailun hinta oli lopulta 57€ ja koira palautettiin kotiimme 🙂 Minä olin tietenkin ihan paniikkihäiriön partaalla, kuten yleensäkin jos perheenjäsenille tapahtuu jotain ikävää. Jussin piti pari kertaa sanoa ihan napakasti etten olisi alkanut säntäilemään päättömästi sinne tänne. Onneksi kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin! Maanantaina tää menee sit ottamaan Amokselle sen vakuutuksen, joka vaan on jäänyt ottamatta…

Kuin kaksi marjaa

Elvis ja

Elvis