Huh, läheltä piti että olisimme jättäneet kokonaan menemättä Helsingin kv-näyttelyyn. Onneksi kuitenkin lähdettiin, tulomatkalla autossa nimittäin nukkui tuore Suomen muotovalio.
Mango on ollut juoksussa nyt kolmatta viikkoa ja tällä kertaa juoksu on ollut Amokselle todella vaikea juttu. Se on paastonnut itsensä tosi laihaksi, se on valvonut (= valvottanut) ja ulvonut yöt läpeensä nyt toista viikkoa ja muutenkin sillä on pönttö ollut ihan sekaisin. Suoraan sanottuna ihan on säälittänyt sen tuskaisa olo. Joitain öitä on saatu rauhoitettua siten, että Katriina on ollut Amoksen kanssa mummilla yötä, mutta koska mummi asuu kerrostalossa ei Amosta ole voinut sinne yksin jättää päivän ajaksi. Niinpä koiria on koitettu pitää täällä sisällä eri kerroksissa tai eri puolilla taloa, laihoin tuloksin. Huuto ja kiljunta on ollut sydäntäsärkevää.
Lauantaina lähdimme Amoksen kanssa Haminaan ja kävimme moikkaamassa ystäväämme Ilonaa, joka oli tyttärensä Marian ja koiriensa kanssa agilitaamassa Santalahden suhinoissa Kotkassa. Sen verran hyvin Amos Haminassa sai rauhoituttua että lähdimme sitten sunnuntai-aamuna ajamaan Helsinkiä kohti. Ei se oma itsensä ollut näyttelyssä ja ROP-kehä menikin ihan hösseliksi kun se huomasi olevansa nartun kanssa kehässä…..ei tainnut montaa askelta ottaa naama eteenpäin vaan protestoi vielä äänekkäästi Katriinan yrityksiin saada liikettä suuntautumaan eteenpäin, ei taaksepäin. Rop-titteli meni kyllä ihan oikeaan osoitteeseen, Frostwood Nerissa on todella kaunis ja upeasti liikkuva narttu 🙂 Amos siis tänään VSP, viimeinen sertti ja toinen CACIB. Arvostelu löytyy taas tututusti sivuvalikosta (jossa ne valitettavasti ovat ihan sekavassa järjestyksessä enkä saa niitä kuriin…).
Valio-poseerauksia saadaankin sitten odotella pari kuukautta, nyt nypin Amoksen ihan nakuksi 🙂 Tässä hämäykseksi kuva viime kesältä.
Kiitos Katri! Kuvat siis Katri Irvankoski.
Tässä siis lyhytrunkoinen Lilli 🙂
Kajalit kohdillaan!
Ai niin, Amos kävi sunnuntaina kääntymässä agilitykisoissa synttäripäivän kunniaksi (täytti siis 2 vuotta!!! <– ei uskois) . Kisoja ei toki vielä startattu mutta kilpailukirja hankittiin jo valmiiksi ja Amos mitattiin nyt siis virallisesti Mini-Me-kokoiseksi 🙂
Pikku-Lilli korkkasi tänään Haminan näyttelyssä oman näyttelyuransa H:n arvoisesti 🙂 Omaa vuoroa odoteltaessa juttelin erään russeli-ihmisen kanssa ja hän kertoi että tuomari pitää voimakaskroppaisista koirista. No, sen jälkeen olikin jo selvä että ei tule olemaan pikkutilliäisen päivä! Lilli kuitenkin käyttäytyi varsin mallikkaasti, seisoi pöydällä ihan nätisti (paitsi kun tuomari halusi ronkkia suuta), liikkui namin voimalla välillä ihan nätisti ja malttoi seisoakin välillä ihan tomerasti. Sen enempää ei 10kk vanhalta voi vaatiakaan. Tuomarin kanssa ihan kaikesta arvostelussa olevasta en ole samaa mieltä, mutta eipä tarvitsekaan. Lilli on hurmaava pieni neitonen 🙂 Arvostelu sivuvalikossa ja kuva myöhemmin kun hovivalokuvaaja ja trimmaaja Katri saa purettua kameransa 🙂
On se kumma miten pieneen eläimeen voi kiintyä niin kovin. Toisaalta, elihän Jerry kanssamme lähes 7-vuotta. Jerryn poismeno on kostuttanut silmäkulman kyllä jokaiselta perheen kaksijalkaiselta ja tänään on Mangokin sitä kaivannut. Mango etsi aamulla Jerryä ensin sisäaitauksesta ja kun se muisti että Jerryn häkki vietiin eilen ulos, se sen jälkeen päivysti pitkään ulkona Jerryn häkin vieressä. Välillä Mango kävi nuuskimassa häkkiä ja kun kania ei siellä ollut se istui häkin viereen odottamaan kaveriaan.
Mangolla ja Jerryllä oli erikoinen suhde. Jerryhän oli meillä jo silloin kun Mango tuli ja se oli tottunut juoksentelemaan vapaana ympäri asuntoa. Mangon tultua se kuitenkin joutui aitaukseen ja pentuna Mangolle oli vaikea paikka pystyä jättämään kani rauhaan. Jerry oppi nopeasti, että Mango ei pääse sen aitaukseen ja niinpä sen rohkeus kasvoi hetki hetkeltä ja ne usein nuuskuttelivat toisiaan sulassa sovussa ja Jerry oli kovin luottavainen Mangon suhteen vaikka Mango pienenä aika jännittynyt sen seurassa olikin. Mango kävi aina silloin tällöin moikkaamassa kania ja lopulta alkoi heiluttelemaan sille häntäänsä ja ne usein nuuskuttelivat toisiaan. Koska Mango kuitenkin on metsästyskoira, sai Jerryn hepulijuokseminen sen vaistot heräämään ja niinpä ne usein juoksivatkin toinen aitauksen sisäpuolella häkkiä ympäri ja toinen ulkopuolella.
Jerryn luottamus koiriin oli kuitenkin koitua pariin kertaa sen kohtaloksi. Ensinnäkin Amos ei ikinä oppinut Jerryä sulattamaan, se olisi pistänyt sen lihoiksi jos olisi suuhunsa saanut. Jerry ei kuitenkaan mennyt haukkuvaa ja kiihkeänä aitausta kolistevaa Amostakaan karkuun häkkiinsä, vaan nuuskutteli sitäkin samoin kuin Mangoa ja Amoshan oli saada aitauksen nurin useaan otteeseen kun se kiihkoissaan tökki päällään ja tassuillaan aitaukseen. Yhtenä kesänä Kiara oli myös aikeissa tehdä Jerrystä pupupaistia kun Jerry oli ulkona ulkohäkissään. Kiaraa ei meinannut pidätellä mikään, mutta Mango syöksyi ystävänsä avuksi ja hääti Kiaran pois häkin luota.
Jerry oli varsinainen persoonallisuus. Omia ihmisiä Jerry rakasti yli kaiken. Se rakasti sylissä olemista ja mun jaloissa kahdeksikon juoksemista. Silloin se narskutteli hiljaisesti hampaitaan ja nautti elämästä. Usein tuntui siltä, että kani ihan kurillaan juoksutti myös koiria aitauksen ympäri. Se kävi ensin ottamassa kontakia, sitten lähti hölköttelemään aitausta ympäri ja taas pysähtyi ja nousi aitausta vasten seisoskelemaan. Ja koirat täpinöissään samaa reittiä ulkopuolella.
Näyttelyissä kani kävi joitain kertoja ja parhaimmillaan jäi 0,5 pistettä sertistä. Kaunishan se oli kuin karamelli 🙂 Jerry ei kuitenkaan pitänyt näyttelyistä ja reagoi vatsallaan joten niillä ei sitä sitten kiusattukaan enempää. Jerry oli isänä yhdelle Kuunsäteen kanilan pesueelle, morsiammena oli Kuunsäteen Kuukeiju.
Pienen, suloisen ja höpsön kanin kokoinen aukko jäi sydämiimme.
