Viime viikon lopulla matkasin Mäntsälän, Tuusulan, Helsingin ja Düsseldorffin kautta Wuppertaliin hakemaan minun ja Marja-Leenan uutta pikkutyttöä, Cathrina vom Burgholzia josta matkan aikana muotoutui lempinimeltään Mini. Mini on Amoksen puolisisar, sillä on sama emä kuin Amoksella eli Maggie mutta isänä on Falco vom Lothar Sturm eli Fellini. Maggiellä oli tyypilliseen tapaansa iso pentue ja meno oli melkoinen kun 7 pennun lauma syöksyi pentuhuoneesta täyttä vauhtia takapihalle ulos. Perjantaina sää olikin mitä mainioin ja pennut viettivät suuren osan valveillaoloajastaan puutarhatöitä tehden. Tässä pari kuvaa Ministä Illan puutarhassa:
Perjantaina paikalla kävi eläinlääkäri tekemässä pentuetarkastuksen ja antamassa rokotukset ja lauantaina olin sitten apuna kun parsonyhdistyksen tatuoija ja pentuetarkastaja kävi paikalla laittamassa tunnistemerkinnät. Parsonyhdistyksen pentutarkastus olikin varsin tarkka, siinä käytiin jokainen pentu läpi perusteellisesti ja laskettiin niin hampaat, varpaat kuin kylkiluutkin. Vaikka tatuointi olikin aika hurjaa hommaa ja pennut rääkäsivät sydäntäsärkevästi, palautuivat ne siitä hurjan nopeasti ja olivat heti kohta valmiita kiipeämään takaisin tatuoijan syliin.
Sunnuntaina Mini pääsi ensimmäistä kertaa auton kyytiin, pois kotipihalta, kaulapantaan ja taluttimeen ja lopulta lentokoneeseen. Kyllä oli muuten lentokenttä polvillaan kun pikkuinen matkusti Düsseldorffista Helsinkiin. Jos olisin hoksannut perustaa fan clubin niin siinä olisi jo hurja määrä jäseniä. Turvatarkastuksessakin kaikki vaan lepertelivät Minille ja laukussani olisi kyllä voinut olla vaikka mitä ja kaikki olisi mennyt läpi heittämällä. Vesipullokaan ei ollut ongelma kun se oli Minin vettä…
No, lentokoneessa jossain vaiheessa alkoi kassista kuulua “vienoa” ääntelyä ja kaikkien lentoyhtiön sääntöjen vastaisesti Mini pääsi matkustamaan syliini. Sehän kävikin kätevästi, koska Mini fan clubin jäsen numero 1 , check-in tiskin virkailija, järjesti meille ihan oman penkkirivin lentokoneeseen. Siinä sitä oli mukava levitellä kamoja viereisille penkeille kun koko muu kone oli täynnä 
Suomessa sitten oli edessä vielä matka Lappeenrantaan Jaanan ja Markon luokse. Siellä ensi töikseen Mini ryhtyi leikkimään, joten eipä taida tarvita uuteen kotiin sopeutumisesta paljoa huolta kantaa.
Kooltaan Mini on vähän nimensä veroinen, tässä kuvassa Mini ja veljensä Jimmi.
Luonteeltaan neiti vaikuttaa hyvin tarkkaavaiselta, reippaalta ja kohtuullisen vilkkaalta, tyypillinen parsonivauva siis
Voi hurja kuis on suloinen tytteli, ihmekös tuo että fan club-järjestyi ja toteutti trinsessan toiveet!
Kukapas sitä boxissa haluaisi lentomatkan matkustaa, enemmän näkee kun on sylkyssä
voi jestas sentään mikä nassu *huokaa syvään…
Kyllä mää olisin tuollaisen nähdessäni laittanut teidät vielä business-luokkaan ja hemmotellu pentuloisen herkuilla. Onneksi en ole lentoemo
.
Taidan liittyä fan clubiin
Aivan fantastisen minimaalinen neiti:) Ja mikä väritys! Olemme polvillamme:)
Mini on tosiaan minimaalinen verrattuna veljeensä!
Nyt on protestointikin melkein loppunut, pari kertaa pitää uikuttaa yksin jäämistä ja sitten käydään nukkumaan. 
On se niin hieno ja fiksu <3
Aivan mahtavan suloinen Mini ! Liityn myös fan clubiin heti.
Suloinen neitokainen.:)