Wildfay’s

Ensinnäkin, kaikki pennut ovat nyt alustavasti varattuja ja ilmoittelen täällä blogissa sitten mikäli muutoksia tilanteeseen tulee. Nyt olo on tosi huojentunut, voin luottaa siihen että kaikille pennuille on ihana koti luvassa.

Toisekseen, kolmikon uusi nimi voisi olla Lilli ja sumopainijat, sen verran hurjia nuo pojat ovat syömään. Punkeroisuudestaan huolimatta Fanta jo kovasti harjoittelee kävelemistä! Lillillä ja Fantalla silmät vähän raottavat sisänurkista, PP pitää niitä vielä visusti kiinni. Kaikkien kynnet leikattiin ekaa kertaa, Mangolla kun alkoi tissien ympärykset jo huolestuttavasti punoittamaan.

Eipä muuta tällä erää, nyt rikkaruohojen kimppuun…

Äiskä on kiva kiipeilyteline Fantan mielestä.

Lillikin kokeilee:

Samaan aikaan PP on kiinnistunut vain ruuasta:

Kohta baarissa onkin koko hyeenajoukko:

Kohta lähden hakemaan Katriinaa rippileiriltä ja niinpä joudun pakkaamaan tämän hänen uuden kameransa pakettiin Oman kameran laturi on siis edelleen reissussa, joten viimeistään sunnuntaina sitten seuraavan kerran kuvakuulumisia täältä pentulaatikon reunalta. Jospa silloin jo silmiäkin raoteltaisiin!

Tässä vaiheessa pennut eivät vielä paljoa muuta tee kuin syövät ja nukkuvat. Nämä yhdessä tarkoittaa sitä, että pennut kasvavat ja aivan mahdotonta vauhtia. Kaikkien painot ovat jo yli 500g. Kahden vuorokauden iästä lähtien olen tehnyt pennuille Bio Sensor-ohjelmaa (lisätietoa esim täältä: kennel Lokatin Bio Sensor tai täältä: Breeding Better Dogs myös Naksutin lehti 2/2006 ja Koiramme 6/2006) ja sitä tehdessä huomaa miten se sisäinen kasvukin on tässä vaiheessa suurta. Nyt pennut esimerkiksi selvästi reagoivat kun ne laitetaan pää alaspäin, kun ensimmäisinä päivinä ne eivät suuresti siihen reagoineet. Samoin ne jäävät kuuntelemaan kutitusta, eli vaikka ne kiemurtelisivat niin kun vanupuikolla kutittaa jalkapohjasta liike pysähtyy hetkeksi.

Tässä sitten kolmikon kuvat tältä päivältä, mitään uutta ei näissä taida olla kun kolmikko jälleen kerran untenmailla….

Koetin äsken ottaa pennuista 1viikkois-kuvia, vaihtelevalla menestyksellä. Tässä Lilli:

Sitten Fanta:

Ja sitten PP, josta sain lähinnä vain pehva-kuvia

Muokkaus: Tein Galleriaan jokaiselle pennulle oman kansion ja yhden yhteisen jossa ryhmäkuvia. Valitettavasti kuvien laatu on alkupäivien osalta heikko….kohta paranee

Laatikossa käy jo melkoinen kuhina, pennut liikkuvat todella ketterästi itseään raahamalla paikasta toiseen. PP, joka on löytänyt syömisen ilon, on vallan täpinöissään kun baari avautuu. Se kiskoo kolme tissillistä ennen kuin Fanta ja Lilli ehtivät edes ensimmäistä tyhjentää. Kuvassa PP ähkyssä

Ja toden totta, kyllä yksi poika vielä etsii omaa kotiaan Monia kysyjiä tuntuu vähän pelottavankin parsonin metsästysviettisyys. Eräs toinen kasvattaja (katso Ruutilan blogi) kirjoitti asiasta juuri omassa blogissaan, ja hänen sanojaan lainaten “riistaviettisyys ei tarkoita samaa kuin että koira olisi vihainen tai epäsosiaalinen”. Riistaviettisiä koirarotuja on todella paljon, eiväthän esimerkiksi noutajatkaan ole vihaisia tai epäsosiaalisia vaikka ne ovat riistaviettisiä. Minulta on kysytty myös näyttelylinjaista parsonia ja pientä valkoista seurakoiraa. Näille kysyjille olen vastannut, että parsoneissa ei ole näyttely- ja käyttelylinjoja, vaan molemmat tulevat samassa paketissa. Mangon ja Amoksen kanssa ei hävetä mennä kehään ja ihan kivahan siellä on silloin tällöin käydäkin. Mango on pärjännytkin varsin hyvin, onhan se saanut esimerkiksi yhden sertin parsonien erikoisnäyttelyssä, jossa narttuja oli lähes 100 ja tuomarina englantilainen rodun erikoistuomari.

Parsoni on pieni, valkoinen ja ihana seuralainen, mutta pelkkä seurakoira se ei myöskään ole. Kolme kertaa päivässä korttelin ympäri ja rapsutuksia illalla telkkaria katsoessa ei riitä parsonille. Se tarvitsee toimintaa, jotta se pystyy kanavoimaan energiansa oikein. Metsälenkit ja koulutustuokiot eivät saa olla parsonin omistajalle epämiellyttävältä kuulostavia asioita. Juuri ehtymätön energia ja vietit ovat ne asiat, jotka tekevät parsonista parsonin. Ne tekevät siitä väsymättömän leikki-ja lenkki- ja harrastuskaverin. Suosittelen kaikkia ensimmäistä parsonia suunnittelevaa tutustumaan parsonyhdistyksen nettisivuihin sieltä löytyy rodusta hyvää tietoa. Jos koet olevasi aktiivinen ja liikkuvainen ihminen ja etsit toiminnanhalusta ja ystävällistä koiraa, silloin parsoni voi olla juuri sinun rotusi.

Vielä pari kuvaa tältä aamulta, Lilli äidin kainalossa ja Fanta tutkimusmatkalla.